Suomen itsenäisyys

Suomen itsenäisyyteen vahvasti liittyy minulle tärkeä ilmaisun ja sanan vapaus. Tämä vapaus mahdollistaa myös tämän blogikirjoittelun tapaisen vapaan ajattelun, ja omien ajatuksien jakamisen. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ympäristöasiat ja politiikka

Ympäristöasiat eivät ole vihreiden yksinoikeus vaan meidän kaikkien telluksella tallaavien velvollisuus!

Joukkoliikenne Lahdessa

Joukkoliikenne Lahdessa. niinpä. Ollako vaiko eikö olla?

Ensiksi tosiasioista. Lahti talousalueena on valitettavasti asukasmäärältään juuri sen kokoinen kuin se on. 100000 asukasta on toki kiitettävä määrä, mutta...joukkoliikenteen käyttäjämäärät eivät silti ole kyllin suuret, mikä puolestaan pitää vuodesta toiseen lippujen hinnat korkeina ja palvelut määrältään vaatimattomina. No mikä siis avuksi? Monilla asuinalueilla asukkaat ovat olleet pakotettuja hankkimaan talouteensa auton ja sitten toisen auton pelkästään siitä syystä, että asuvat väärässä paikassa. Lahdessakin on asuinalueita, minne kulkeminen julkisillla kulkuvälineillä on mahdollista jopa neljä kertaa tunnissa. Toisaalta joillekin asuinalueille, kuten Karistoon, palveluita on ma-pe ainoastaan kerran tunnissa aikavälillä 6:30-19:40, la 8:40-13:40. Niinpä niin ja kahta autoa ylläpitäviä talouksia katsotaan paheksuvasti...syystäkin, muttei heidän omastaan.

Lahti tarvitsee JOUKKOLIIKENNETAKUUN. Takuulla varmistettaisiin, että jokaisen lahtelaisen on mahdollista kulkea maanantaista sunnuntaihin 5:30-23 välisenä aikana keskustan ja oman asuinalueensa väliä. Kohtuullisena matkana lähimmälle oman asuinalueen linja-autopysäkille pidän alle kilometrin matkaa. Takuun myötä jokaisen talouden pitäisi näin ollen pystyä luopumaan toisesta autosta tai jopa niistä molemmista ja siirtyä julkisten käyttäjiksi.

Mistä rahoitus, kenties ajattelet. Näkemykseni mukaan jo selkeä volyymin kasvu mahdollistaisi palveluiden lisäämisen ja jopa hintojen huojentamisen. Korjannet jos olen mielestäsi väärässä? On toki todennäköistä, että tarvittaisiin siirtymäkausi, jonka aikana Lahden kaupunki käyttäisi nykyistäkin enemmän varoja liikenteen tukemiseen, mutta voisi varmasti käyttöasteen noustessa vähitellen ohjata rahaa muualle. Esittämäni on vahvasti tänä vuonna valtuuston valmistelleen uuden strategian suuntaista ja sikälikin kannustettavaa, eikö totta?

Arkivihreyttä

Arkivihreyttä

On väitetty, että vihreä kapitalismi olisi valetta. Todennäköisesti kyllä. Kilpailu ja voiton tavoittelu tuovat helposti mukanaan kyseenalaiset keinot saavuttaa asetetut tavoitteet. Toisaalta taas eräät vihreän liikkeen sisällä ovat mielellään olleet lanseeraamassa vihreän markkinatalouden käsitettä. Joku puolestaan epäsuorasti väittää vihreän, ekologisen ajattelun ja toiminnan olevan haihattelua puhumalla omasta kapitalismiin pohjautuvasta ekologisesta ajattelusta järkivihreytenä. Minä henkilökohtaisella tasolla haluaisin omasta puolestani puhua jokapäiväisestä eli arkivihreydestä; pienistäkin teoista paremman, vihreämmän ja terveemmän elinympäristön puolesta.

Kestovaipat

Kolmannen lapseni synnyttyä vihdoinkin järki voitti meidän taloudessa; ja uskalsimme ottaa kestovaipat kertovaippojen sijasta käyttöön. Kahden vanhemman lapsen kohdalla olen kokenut syyllisyyttä kaatopaikkojen täyttämisestä tällä huonosti maatuvalla jätteellä. Jossain vaiheessa tein karkeita laskelmia kulutettujen kertovaippojen määrästä ja mielikuvaharjoitteita, joissa sijoitin kaikki perheeni käyttämät vaipat yhteen kasaan Kujalan kaatopaikalla.. Jos lapsi käyttää noin viisi vaippaa vuorokaudessa, 35 viikossa, 140 kuukaudessa, 1680 vuodessa...

Tämän päivän teknisistä kestovaipoista löytyy useita vaihtoehtoja valmistajien ja mallien osalta ja voipa niitä valmistaa myös itse. Ne ovat helppokäyttöisiä, imukykyisiä ja jopa kauniita. Varjopuolena tietysti hieman lisääntynyt veden kulutus. Kirjoituksellani en missään tapauksessa halua olla syyllistämässä kertovaippailijoita, vaan sen sijaan haluaisin olla kannustamassa kokeilemaan järkevää, nykyaikaista, ja vihreämpääkin vaihtoehtoa.

Ranta-Kartano. Rakentaako vai ei?

Kuluneiden viime kuukausien aikana lahtelaisia ovat puhututtaneet muun muassa toriparkin, matkakeskuksen sekä Ranta-Kartanon rakentamista koskevat asiat. Jokaisella tuntuu olevan oma näkemyksensä asian tiimoilta. Oman kantani Ranta-Kartanoon tein julkiseksi jo viime kunnallisvaalien kynnyksellä vastaillessani vaalikoneisiin. Kantani vahvistukseksi äänestin Ranta-Kartanon kaavasuunnitelmaa vastaan teknisessä lautakunnassa.

Pakko on myöntää, että omasta näkemysestäni kiinni pitäminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa, sillä olen halunnut avoimin mielin tutustua kilpailun voittaneeseen "Laituri-suunnitelmaan". Ranta-Kartanon em. suunnitelman mukaisesti rakentamisessakin on toki hyvät puolensa: Lahti vanhenee kovaa vauhtia ja keskustan palvelujen välittömään läheisyyteen saadaan lisää asuntoja. Mutta miksi emme rakentaisi korkeampia taloja, jotta saisimme mahdollisimman tehokkaaksi alueen käytön toisin sanoen mahdollisimman monia uusia asukkaita keskustan palvelujen välittömään läheisyyteen? Minun mielestäni Jalkarannantien ja Kyösti Kallion kadun välinen alue sopisi parhaiten toteutettavaksi. Nykyinen pysäköintialue on tarpeellinen ja huokeampaa pysäköintiä kaupunkilaisille ja erityisesti Kisapuiston palveluja käyttäville kuin mitä "Laituri-suunnitelman" pysäköintihalleissa. Kuitenkin toki huonoin vaihtoehto on jättää nykyiselleen. Alue tarvitsee kehittämistä vihreämpään suuntaan.

Kaikilla päätöksillä on omat seuraamuksensa ja niin myös päätöksellä rakentaa tai jättää rakentamatta Ranta-Kartanon alue. Se, että miten Ranta-Kartanon rakentaminen tosiasiallisesti vaikuttaa kävelypainotteiseen keskustaan, Kisapuiston kehittämiseen, linja-autoaseman kohtaloon tai toriparkin rakentamiseen onkin sitten jo toinen juttu. Syvästi toivon, meni asian päätöksenlaita kummin tahansa, ettemme tällä päätöksellä joutuisi vielä linjaamaan/päättämään muita tulevia hankkeita.

Pisarana meressä

Vuoden vaihteen jälkeen perheessäni luovuttiin toisen auton käytöstä. Asumme asuinalueella, mistä julkisilla "normaalitöihin" kulkeminen on tehty lähes mahdottomaksi. Tästä syystä jouduin valitsemaan polkupyöräni, jonka olin jo suosiolla jättänyt aiempien selkävaivojeni vuoksi varastoon pölyttymään. Ensimmäiset kaksi, kolme viikkoa aamuisin liikkeellelähtö korpesi. Etenkin kovina pakkasaamuina motivaatio oli todella alhaalla. Niinpä kehitin, itseäni jotenkin edes motivoidakseni strategian, ja päätin yrittää löytää hyviä syitä miksi kulkea polkupyörällä auton sijasta.

Onneksi syitäkin on vähitellen löytynyt ja fyysisen kuntoni kohentuessa olen tarvinnut yhä vähemmän ja vähemmän itseni motivointia. Aluksi tosiaankin ajattelin ensisijaisesti kahta asiaa mäkiä ylös puuskuttaessani: 1)ympäristö ja hiilidioksiidipäästöt sekä 2)fyysisen kunnon (ja työkykyni parantuminen). Jossain vaiheessa nopeat, ei välttämättä niin kovin tieteelliset tutkimukseni osoittivat pystyneeni pudottamaan jopa kolmanneksella taloutemme autoilusta johtuvia päästöjä. Vielä on selvittämättä mikä on minun oma osuuteni hiilidioksiidipäästöihin pyöräillessäni, mutta yksi asia minua lohduttaa, nimittäin se, että fyysisen kuntoni kehittyessä myös päästöni pienenevät.

Uusi vuosi ja uudet tuulet

Se on sitten vuosi vaihtunut ja noin kaksi kuukautta kulunut edellisestä blogikirjoituksestani.

En voi sanoa olevani uuden vuoden lupauksien vankkumaton kannattaja. Muistan takavuosina korkeintaan leikillisesti luvanneeni uutena vuonna olla aloittamatta tupakointia, tuttavieni saamaan aikaan pyrkiessään lopettamaan tupakointinsa. Lupaan jälleen kerran olla lupailematta sen enempiä...mutta jos blogissani on joulukuussa 2009 ainakin 12 kirjoitusta olen tyytyväinen